Kesän viimeinen blogi: Tästä eteenpäin

Takana on upea viikko New Wine -kesätapahtumassa Himoksella. Saimme yhdessä ihmetellen katsella Jumalan suuruutta ja hyvyyttä! Mutta monilla on myös varmasti sama kokemus kuin itsellänikin siitä, ettei Jumala ole mikään helppoheikki, joka päästäisi meidät pelkällä kevytliidolla, vaan joudumme kohtaamaan sekä itsemme että hänet todellisella ja totuudellisella tasolla. Kuten Mark Aldridge kesätapahtumassa sanoi: ”Jumala rakastaa meitä liikaa jättääkseen meidät entisellemme.”

Sunnuntai-iltapäivänä, kun olimme kovalla kiireellä tyhjentäneet mökkimme, lähdin puolijuoksua pääteltalle päin. Tiesinhän kokemuksesta, ettei yhteiseen Celebration-päätösjuhlaan ole helppoa löytää istumapaikkaa. En tiedä mistä ajatus siinä matkalla yhtäkkiä tuli mieleeni, mutta sanoin puoliääneen itselleni: ”Se on nyt sitten menoa!” Siinä samassa näin kuvan vuoristoradan vaunujonosta, jota ollaan juuri hinaamassa ylös kohti lähtöpaikkaa. Kuulin vaunun ja raiteiden kitkasta aiheutuvan kirskunnan, kun vaunu hinautui määrätietoisesti huippua kohden. Tiesin, mitä pian tapahtuisi. Alkaisi huikea meno! Vaunussa istuvat levittäisivät vauhdin hurmassa kätensä ja kiljuisivat riemusta!

Koen Jumalan sanovan, että New Wine –kesätapahtuman on tarkoitus olla meille matka kohti vuoristoradan huippua. New Wine –kesätapahtuma on vauhdinottoa edessä olevaan elämään. Varsinainen vuoristorata-ajelu ilon kiljahduksineen alkaa kesätapahtuman loputtua. Rukoukseni on, että meistä jokainen saisi nähdä Jumalan valtakunnan ilmestymistä ja laajenemista aivan uusille elämän alueille ja uusien ihmisten keskuuteen tänä kesänä ja tulevana syksynä.

New Wine –johtotiimi jää kesätauolle. Tämän vuoksi seuraava blogikirjoitus ilmestyy vasta syyskuun alussa.

Johtotiimin puolesta toivotan kaikille runsaasti Jumalan uudistavaa siunausta.

Johanna Sarento

Kuka on Johanna Sarento?

Johanna toimii taloushallinnon tehtävissä seurakunnassa. Sydämen toive on nähdä Jumalan valtakunnan laajentuvan ja olla siinä mukana. Johannalla ja Markulla on kolme aikuista lasta. New Winessa hän on johtotiimin sisäisen tiedonkulun yhteyshenkilönä.

Rentoa menoa Himoksella

Rentoa, mutta ei pinnallista. Naurattavaa, mutta ei naurettavaa. Hauskaa, mutta ei hölmöä. Vakavaakin, mutta ei tosikkomaista. Himoksen New wine konfassa viime viikonloppuna sai taas kokea, että voi nauttia kesästä, uimisesta, lenkkeilystä, ystävistä, mahtavasta opetuksesta, riemullisesta  ylistyksestä ja hoitavasta Jumalan läsnäolosta. Sai lähteä kotiin varustettuna. Sai juoda raikasta ja uutta Hengen viiniä tulematta krapulaan tai sellaiseen hengelliseen hypetykseen, joka on täysin irti arjesta.

Yleensähän paluu arkeen hengellisiltä juhlilta on hiukan monijakoinen: pudotus arki todellisuuteen voi olla raju,  Mondaymorning-blues soi alakuloisesti ja – vireisesti, halu jäädä kirkastusvuorelle jää päälle tai sitten toisella laidalla on tunne, että eiköhän näillä eväillä jaksa seuraavaan new wine konfaan asti.

Itse koin saaneeni juuri sitä ravintoa, joka kantaa arjessa ja antaa intoa ja varusteita olla enemmän Jumalan käytössä ja laittaa käytäntöön kuulemaansa ja oppimaansa.  Tuli myös halu saada lisää kaikkea sitä, mitä Herralla on annettavana. Homma ei lopu juhliin. Kesätapahtuma on kuin kristillisen kasvun

jatkumon osa: se siunaus, minkä päivillä saa, se ei lopu loppulauluun, vaan se tulee mukaan ja jalkautuu arkeen. Näin parhaimmillaan. Näin koin tänäkin vuonna Himoksella.

Himoksella rukoiltiin paljon: siellä täällä pitkin juhlapaikkaa ihmiset rukoilivat toistensa puolesta väliajoillakin, rukouspalvelijat rukoilivat ja heidän puolestaan rukoiltiin, puhujat saatettiin rukoillen tehtäväänsä. Ylipäätään, mennen tullen siunattiin, ohimennen ja ajan kanssa, kevyesti, mutta tosissaan.

Laitan oheen muutamia lainauksia ulkomaisilta puhujiltamme Mark Aldridgilta (Englannista) ja Kjell-Axel Johanssonilta (Ruotsista), pikkupaloja muistiinpanoistani, jotka menivät ihon läpi:

• Maailmankaikkeuden rajoittamaton pyhyys ja valta rakastaa minua (KAJ)
• Toimimme Sanan mukaan, olemme kuuliaisia ja uskollisia huolimattatunteistamme ja kokemuksistamme (KAJ)
• Meidän tulee edustaa todellista Jeesusta. Words, works and wonders ovat tärkeitä. Miltä me näytämme ja kuulostamme edustaessamme Herraa?! (MA)
• Halu lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle, mennä sinne, missä tarvitaan Jumalan apua, voidaksemme selviytyä, kuten Pietari lähtiessään veneestä myrskyävän veden päälle. ( MA)
• Meidät on luotu palvomaan Herraa ja osoittamaan sitä, että me nautimme Kuninkaasta, Jeesuksesta. Meidät on kutsuttu olemaan hyviä uutisia toisille ihmisille, koska Jumala on hyvä ( MA)
• Puhu Jeesuksesta, älä uskonnosta, tarjoa Jeesusta, älä uskontoa. ( MA)
• Ole valmis oppimaan, jopa tekemään virheitä ( KAJ)
• Asiat tulevat muuttumaan, nopeastikin, kun siunaamme Suomea ( KAJ)
• Seurakunta on maailman iloisin paikka. ( MA)
• Varsinkin tuo Markin haastava ajatus seurakunnasta maailman iloisimpana paikkana ja kristitystä hyvänä uutisena muille potkaisee haastetta mielen maisemaan.  Tuo haaste ei kuitenkaan aja lain ja pelon alle, vaan etsimään Herran kasvoja, läsnäoloa ja todellisuutta juuri arjessa. Se ei myöskään aja uskonnolliseen  hyperufoiluun, vaan elämään Pyhän Hengen pyhää arkivoimaa todelliseksi tavallisessa elämässä.

Usein luomme omalaatuisia kuvia ylihengellisestä Jeesuksesta, joka ei voisi olla vähempää kiinnostunut tavallisista jutuistamme ja jollaisesta Jeesuksesta tavalliset ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostuneita. Mutta tämä vaatisi jo oman bloginsa. Himoksen New wine -kesätapahtumassa meille esiteltiin toisenlainen Jeesus, pyhä ja silti meitä lähellä oleva ja ymmärtävä Vapahtaja.

Heikki Hilvo

Kuka on Heikki Hilvo?

Heikki on töissä Suomen Lähetysseurassa kirkollisen työn koordinaattorina. Hän on perheensä kanssa ollut lähetystyössä Taiwanilla. Heikki lenkkeilee paljon sekä kirjoittelee blogeja ja ajatelmiaan Facebookiin. Hän nauttii, kun saa olla mukana rukouspalvelussa ja opettaa Jeesuksesta.

Kauneutta ja kypsymistä – Himokselle siis!

Mikko Matikainen

Keväällä katselin pihassamme kasvavaa omenapuuta. Lehdet puskivat esiin ja kukat puhkesivat. Puun ympärillä oli surinaa ja pörinää, kun mehiläiset ja kimalaiset kävivät imemässä mettä. Samalla ne pölyttivät omenapuun kukat. Eri lajikkeiden omenapuut pölyttävät toisensa parhaiten. On olemassa lajikkeita, joiden hedelmä sinänsä ei ole kummoista syötävää, mutta ne tekevät lähellään kasvavat puut todella hedelmällisiksi. Erilaisuus tekee konkreettisesti omenapuut hedelmällisiksi ja tuottaa runsaimman sadon. Tämän vuoksi on hyvä istuttaa eri lajikkeita samalle alueelle. Kun kukat ovat täyttäneet tehtävänsä, tuottaneet iloa ja ruokkineet pörisijät, ne vähitellen kuihtuvat ja kuolevat.

Kevään edettyä kuihtuneet kukat ja niiden terälehdet satoivat tuulen puhaltaessa maahan. Hetken valkoiset kukat värjäsivät nurmikkoa maatuakseen sitten pois näkyvistä. Kuihtuneet kukat antoivat vielä ravinteensa maahan. Nyt lehtien seassa, melkein silmiltämme salassa, on nähtävissä omenan alkuja. Vielä niitä täytyy etsiä lehtien keskeltä, sillä ne eivät juurikaan erotu samanvärisistä lehdistä. Syyskesällä tilanne muuttuu omenien saadessa vähitellen muotoaan ja väriään. Kypsyvät hedelmät tekevät omenapuun jälleen hyvin kauniiksi. Kun omenat ovat valmiit, koittaa korjuun aika.

Jos omenapuusta irrottaa keväällä oksan ja laittaa sen veteen, niin se saattaa kukkia, mutta hedelmää se ei voi tuottaa irrallaan omenapuun rungosta. (Vrt. Joh. 15:5) Hedelmän kasvaminen ottaa aikaa ja vaatii yhteyttä sekä suotuisia olosuhteita. Hedelmän kasvua ei voi pakottaa, mutta sen kasvua voi seurata ja siihen voi suostua. Oksan on pysyttävä rungossa ja näin se saa tarvitsemansa ravinnon sekä nauttii auringon valosta. On puhuttelevaa, että tuottaakseen hedelmää omenapuu joutuu luopumaan kukista, joiden tilalle hedelmät sitten kasvavat. Voisiko olla niin, että elämään liittyvän kauneuden väistyminen ja Hengen hedelmien kasvu liittyvät jollakin salatulla tavalla toisiinsa.

Omenapuuta katsellessani olen ajatellut kristityn elämää. On aika kukoistaa, herättää toisissa iloa nuoruuden innossa, sitten saa luopua nuoruuden hehkeydestä ja alkaa kasvaa vastuuntunnossa. (ja silti pysyä tuoreena) Salatulla tavalla Jumalan Henki pääsee kasvattamaan Hedelmiään, rakkautta, iloa, rauhaa ja monia muita hyviä asioita. Ihminen voi kyllä kukkia nuoruuden innolla, mutta irrallaan Jeesuksesta hän ei kypsy ja tuota ikuisesti kestävää hedelmää. On erittäin puhuttelevaa olla lähellä kokenutta ihmistä, joka on elämän karaisema, täynnä Hengen hedelmää, iloa ja rauhaa. Uurteet kasvoissa ja naurunrypyt tekevät ihmisen kauniiksi, eri tavalla, kuin nuoruuden kauneus. Jeesuksessa ihminen on aina kaunis omana itsenään ja omassa elämänvaiheessaan.

Yhteys Jeesukseen on myös yhteyttä Hänen maailmanlaajaan ruumiiseensa, jossa saamme olla mukana. Odotan innolla Himoksen New Wine-tapahtumaa, jossa saamme olla yhdessä ja iloita omasta elämän vaiheestamme, Jumalan luomiskauneudesta omassa ja toisten Jumalan lasten elämässä. On suuri etuoikeus kokea yhteyttä toisiimme ja Herraamme. Me saamme rukoilla yhdessä, viipyä sanan äärellä ja ylistää. Saakoon rakkauden Henki saa tehdä hyvää työtään meissä jokaisessa, kiinnittää meidät yhä lujemmin Jeesukseen, havahduttaa meidät antamiinsa lahjoihin ja kasvattaa meissä Hengen Hedelmää. Iloitsen yhteisestä näystämme ja erilaisuudestamme. Vuorovaikutuksessa toistemme kanssa voi tapahtua ristiin pölytystä eri porukoiden ja seurakuntien kesken. On mahtavaa olla koko perheenä yhdessä koolla ja luottaa siihen, että lapset, nuoret ja me kaikki saamme osamme. Kukitaan ja kypsytään keskellä kauneinta kesää. Nähdään Himoksella.

Mikko Matikainen

Kuka on Mikko Matikainen?

Mikko pitää itseään Jumalan juoksupoikana, aviopuolisona ja yksinkertaisena isänä. Mikko palvelee Kristusta Rekolan seurakunnan kirkkoherrana Vantaalla. Hän haluaa auttaa seurakuntaa ja sen jäseniä kuulemaan Jumalan ääntä ja ottamaan käyttöön Herran antamat lahjat sekä elämään ilon pilke silmissä.