Näin tuoreena raamattukoulun opettajana sitä tulee
etsineeksi uudestaan raamatullisia perusteita joihinkin kysymyksiin, jotka
joskus ollivat itsestäänselviä. Seurakuntayhteyden ja henkilökohtaisen
Jumala-suhteen välinen linkki tuli vastaan viime viikolla. Onhan se tärkeää,
juu, mutta mitä siinä konkreettisesti tapahtuu? Opetusta siellä saa ja yhteys
lämmittää sydäntä, mutta entäs jos nuo eivät joskus toimikaan? Oliko siinä
jotain muutakin tärkeää?
On siinä. Ainakin tämä: suhde seurakuntaan - suhde
erilaisista persoonista koostuvaan konkreettiseen yhteisöön - on myös annettu
meille mittariksi oman Jumala-suhteemme kunnosta. Näin päättelin lukiessani 1.
Johanneksen kirjettä. Se on kirjoitettu vastaukseksi kysymyksiin oikeasta
opista ja seurakuntaelämästä tilanteeseen, jossa erilaista hajaannusta oli
seurakuntien sisällä paljon. Niinpä Johannes uudestaan ja uudestaan käyttää
sentyyppisiä ilmauksia kuin "siitä me tiedämme" tai "tästä me
tunnemme" tai "jos teemme näin, olemme Jumalan lapsia". Hän
antaa tuntomerkkejä Jumalan lapsen elämästä, ja yksi näistä on veljien ja sisarten
(kreikkalainen ilmaus sisältää molemmat sukupuolet) rakastaminen.
1. Joh. 1:7 sanoo, että jos vaellamme Jumalan kanssa
valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät
synnistä. Ja vastaavasti 2:9 sanoo, että se, joka väittää olevansa valossa
mutta vihaa veljeään, on vielä pimeydessä, ja jae 11 jatkaa, ettei tällainen
ihminen edes tiedä, mihin on menossa. (Lue eteenpäin, niin löydät lisää!)
Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, ettei ole mitenkään
harvinaista tai poikkeuksellista ärsyyntyä tai suorastaan vihastua rakkaisiin
veljiin ja sisariin Kristuksen seurakunnassa. Päinvastoin, päätellen siitä
miten monta kertaa Johannes (Jeesuksesta, Paavalista ja muista kirjoittajista
puhumattakaan) tämän vihaamisen ja rakastamisen mainitsee, se oli jo tuolloin
tuttuakin tutumpaa. Joten muista ensinnäkin se, että kun haluat elää aidossa
yhteydessä toisten Jumalan lasten kanssa, tulet kokemaan myös ärtymystä,
tyytymättömyyttä ja haavoittumista.
Johannes siis tiesi tämän. Hän oli oletettavasti saanut
nähdä ja kokea enemmän kuin oman osansa tästä inhimillisestä tragikomediasta,
jota seurakunnaksi kutsutaan. Ja silti hän kehoitti sitoutumaan siihen! Ei
pelkästään hengailemaan jäsenrekisterissä (kuului siihen veroa tai ei) tai
katselemaan niskoja sunnuntaisin, ei edes julistamaan rakkauttamme käsitteeseen
nimeltä kristittyjen yhteys, vaan rakastamaan todellisia ihmisiä
konkreettisissa paikallisissa yhteisöissä, johon kuuluvia emme ole edes saaneet
itse valita. Sanoi jopa, että tuo rakastaminen osoittaa meidän olevan Jumalan
valossa.
Onko sitten kyse siitä, että meidän pitää kuitenkin
rakastamalla ansaita paikkamme valon valtakunnassa? Onko pelastus sittenkin
jotain muuta kuin armoa? Ei ole. Ei koskaan. Pelastuessamme astumme sisälle
Jumalan valtakuntaan, jossa Jumala jatkuvasti vetää meitä lähemmäs häntä,
lähemmäs valoa. Joten Johannes sanoo tässä, että jos olemme kulkemassa valossa
ja lähemmäs Jumala, ei ole mahdollista, että kuljemme samaan aikaan poispäin
yhteydestä veljiemme ja sisartemme kanssa.
Tässä siis yksi merkki meille siitä, olemmeko vaeltamassa
kohti Jumalaa vai poispäin hänestä: olemmeko kulkemassa kohti syvempää yhteyttä
niiden ihmisten kanssa, jotka ovat yhteisöissämme, vai olemmeko kääntyneet
tielle, joka vaikka vain ihan pikkuisen johtaa meitä kauemmas? Erityisesti tätä
kysymystä kannattaa kysyä, jos on hiljattain joutunut tavalla tai toisella
haavoitetuksi, torjutuksi tai kohdannut vääryyttä. Ei anneta näiden asioiden
jäädä meidän ja seurakuntayhteyden välille, vaan tullaan kokemustemme kanssa
valoon Jumalan eteen, pyydetään puhdistumista ja anteeksiantoa ja aletaan
jälleen kulkea kohti Jumalaa ja kohti ihmisiä! Silloin oma Jumala-suhteemmekin
voi hyvin.
Suvi asuu Tammisaaressa, opiskelee pastoriksi Suomen
teologisessa opistossa ja työskentelee samassa paikassa tuntiopettajana sekä
opintosihteerinä. New Winessa hänen vastuullaan on erityisesti nuorten
toiminta. Kiinnostuksen kohteet ulottuvat nykytanssista johtajien kehittämiseen
ja tieteenfilosofiasta kakkujen leivontaan.